Kouluruoan merkitys hyvinvoinnissa
Liian usein liian vakavasti ja vahvasti parjatun kouluruoan merkitys jokaisen oppilaan ja opettajan jaksamisen ja yleisen hyvinvoinnin suhteen on väistämättömän kolossaalinen ja merkittävä. Jokainen tietää ne kouluruokaan liittyvät perusjutut, joten ne jätän tällä kertaa suoraan väliin ja siirryn välittömästi kouluruoan ravitsemuksen ja sosiaalisen merkityksen äärelle.
On tehty tutkimus, jonka mukaan normaalin kouluruoka-aterian hinta on noin 50 senttiä. Tämä siis maksetaan verorahoilla eikä kuluja koidu suoranaisesti opiskelijoille tai heidän vanhemmilleen. Jos uhraa muutaman ajatuksen tälle, ja kertaa että viidelläkymmenellä sentillä saa joka ikinen päivä vatsansa täyteen laatustandardien yläpuolella seilaavalla, useimmiten hyvän makuisella massatuotetulla ruoalla, ei hinta-laatu suhde voisi olla parempi. Eihän nykypäivänä viidelläkymmenellä sentillä saa edes yhtä ruoka-ainesosaa ruokakaupasta, saati sitten että koko ateriaa, jota tässä tapauksessa ei suoranaisesti joudu edes maksamaan. Itse sen sijaan olisin aikuisiällä valmis pulittamaan tuon euron puolikkaan aivan mielelläni, saadessani vastapainoksi ravitsevaa ja hyvää ruokaa, jos se olisi mahdollista. Kouluruoka-aterian syvin tarkoitus ja periaate on juuri siinä, että sen avulla niin oppilaat kuin opettajatkin jaksavat joka ikisen päivän läpi, parantaen myös kykyä opiskella samalla. Kouluruoka onkin aina koottu pääasiassa terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeillä ja hyväksi koetuilla ainesosilla, joista saa päivittäisen ravitsemuksensa jaksaakseen koulupäivän läpi. Täysipainoinen ateria sisältää aina lämpimän liha-, kana-, kasvis- tai kalaruoan lisäksi ruokajuoman, leivän sekä salaatin. Näillä peruselementeillä aterian nauttija saa tarvitsemansa määrän ruokaa helposti ja sen kummemmin miettimättä. On todistettu että täydellä vatsalla oppiminen ja keskittyminen, on valppaampaa, sekä niin sietää myös arjen vastaan tuomia haasteita huomattavan paljon paremmin kuin nälkäisenä. Toisille kouluruoka saattaa myös olla päivän ainoa oikein koottu ja lämmin ateria, ja juuri tämän takia sen pariin usutetaan ja kannustetaan jatkuvasti. Nuoremmalla iällä lapset syövätkin ateriansa mukisematta, mutta useimmiten murrosiän aikaan tapahtuu tilastollinen piikki ruoan syömättä jättävien oppilaiden määrässä. Usein kuitenkin tämä vaihe menee ohi, ja vanhempienkin vuosiluokkien oppilaat ymmärtävät jälleen kouluruoan tuoman etuoikeuden sekä tärkeyden päivittäisessä rytmissä. Kovin myös painotetaan, että kouluruokailuhan ei koske vain oppilaita, vaan myös opettajia ja muita oppilaitoksessa työskenteleviä aikuisia, joiden yleistä hyvinvointia ilmainen ateria edistää. Alleviivattavan tärkeää on myös se, että aikuiset näyttävät lapsille esimerkkiä tässäkin asiassa.
Toinen usein erittäin vähälle huomiolle jäävä merkitys kouluruokailussa ravinnon lisäksi on sosiaalisuus. Sen lisäksi että on tarkoitus edistää opiskelukykyä ja fyysistä jaksamista, on myös henkinen hyvinvointi hyvinkin suuri osa kouluruokailua. Missä muualla kasvava lapsi oppisi paremmin muiden ihmisten huomioon ottamista, realistisia vuorovaikutustaitoja tai sosiaalisuutta, kuin kouluruokailun yhteydessä. Usein ruokailu on porrastettu siten että tietty määrä eri vuosiluokkia menee syömään kerrallaan, ja oppilaille on määrätty omat pöydät ruokailua varten. Tällöin lapset ja nuoret ovat automaattisesti lähempänä toinen toistaan ja tietynlainen ryhmittäytyminen ja hyvä henki saavat roiman lisän juuri kouluruokailusta. Ideaalissa tilanteessa pöydissä on rauhallista keskustelua ja kaikkien huomioon ottamista, mutta valitettavan usein tämä yhteisolon perikuva muuttuukin meluisaksi tilanteeksi, josta ei nauti yksinkertaisesti kukaan. Tämä ilmiö kuitenkin painottuu huomattavan suurella todennäköisyydellä nuorimpiin ikäluokkiin, jolloin sosiaalisen kanssakäymisen tärkeyttä ei ole vielä sisäistetty riittävän hyvin. Näitäkin taitoja edesauttavat lasten vanhemmat ja kotona opitut tavat. Lapsi tulisi opettaa kotona yhteiseen rauhalliseen ruokailuun, jonka aikana äänen volyymi pidetään riittävän matalalla, ei meuhkata, puhuta toisten päälle, eikä sotketa tai valiteta huonosta ruoasta.
Ruokailu on kuitenkin kaiken kaikkiaan niin monitahoinen alue, että siitä saisi aikaan useammankin keskustelun. Lasten ja nuorten, ja miksei myös aikuisten ruokailuvalintoihin liittyvät juurikin lapsena omaksutut tottumukset ruoan suhteen, omat iän myötä karttuneet ja vahvistuneet mieltymykset, valikoima sekä ruoan terveys ja laatu. Itse koen tärkeänä ja maininnan arvoisena asiana myös ruokailuympäristön. Koulujen ruokaloissa usein panostetaan ympäristön mukavuuteen sesonkien ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvilla koristeilla ja sisustuselementeillä. Tällöin kaikista parhaimmassa lopputuloksessa jokaisesta ruokailusta tulee ikään kuin kokemus, jolloin lapset ja nuoret jättävät valituksen vähemmällä ja keskittyvät juurikin siihen kaikista tärkeimpään asiaan, eli itse ruokaan.
