Kouluruuan tärkeys ja historia



Artikkelissamme käsittelemme yleistä puheenaihetta ”kouluruoka”. Monikaan ei ymmärrä kuinka hienoa on että meillä suomessa tarjoillaan kouluissa ilmaiset ruuat. Jokainen oppivelvollinen ihminen on oikeutettu saamaan kerran päivässä kouluruokailun joka on järjestetty koulujen tahojen toimesta. Ruokailun täytyy olla järjestelmällistä ja ohjattua ja se on kaikille oppivelvollisille ilmaista. Riittää että menet kesken päivän ennalta määrättynä ajankohtana valmiiseen noutopisteeseen josta nappaat tarjottimen, lautasen ja juomalasit. Tämän aktin jälkeen joudut näkemään vielä vähän vaivaa, nimittäin kauhomaan ruuan lautaselle, ruokailuvälineet tarjottimelle (servetin kera) ja kaatamaan juomat lasiin. Useille ihmisille tämä käytäntö tuntuu olevan vastenmielistä ja ruuan maku vielä pahempaa. Itselläni on jäänyt tarhan, ala-asteen, ylä-asteen ja lukion ajoista erittäin hyvät kokemukset ilmaisista ruokailuista, ei mitään valittamista. Erityistä herkkua oli verilätyt kanamunakastikkeen ja perunoiden kera, nam!

Tilastollisesti teini-ikäiset koululaiset eivät syö tarpeeksi usein kouluruokaa. Ainoastaan hieman yli 60 prosenttia heistä vaivautuu ruokalaan asti, useat käyttävät ruuan korvikkeena makeisia ja luulevat sen olevan terveellistä. Itselläni oli ylä-asteella teini-iässä hieman samanlaisia oireita, mutta aikajakso kesti muistaakseni vain noin yhden lukuvuoden, jonka myötä huomasin että olin huomattavasti väsyneempi päivittäin.  Lisäksi ruokailu oli koulussamme pakollista ja useammat kerrat putkeen ”lintsattuani” ruokailusta, opettajani otti yhteyttä vanhempiini. Tämän jälkeen söin taas normaalisti, enkä ole katunut päätöstäni enkä muiden neuvoja kouluruokailun tärkeydestä hetkeäkään. Onneksi sentään yli 80 prosenttia kaikista muista koululaisista syövät päivittäin oppivelvollisille tarkoitettuja ilmaisia eineksiä.

Mitä tämä ruoka sitten tarkalleen ottaen on mitä meille kouluissa tarjoillaan? Se on itse asiassa hyvin tarkasti määriteltyä valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta. Heidän tehtävänä on pitää huolta, että kouluruoka maistuu hyvältä ja samalla sisältää tarvittavat ravinnolliset aineet. Kouluruokailussa käytetään niin sanottua lautasmallia jonka tulisi sisällyttää energiaa 55 prosenttia, rasvaa 30 prosenttia ja proteiinia 15 prosenttia. Erilaisia eläinrasvoja ja suolaa pyritään välttämään kaikin mahdollisin keinoin ja vastapainoisesti kuitua koetetaan suosia. Verrattaessa Suomen kouluruokaa ulkomaalaisiin, olemme valovuoden edellä terveydellisissä puitteissa. Esimerkiksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa tarjoiltava ruoka on epäterveellisempää kuin meillä kotosuomessa. Onneksi myös näissä maissa on keskitytty parantamaan terveyspuolta, sillä niissä on tapahtunut huomattavaa kehitystä viimeisen 10 vuoden aikana.

 

Katsotaanpa sitten mistä kaikki sai alkunsa meillä Suomessa. Historiaa kouluruokailulla on aina 1900-luvun alusta lähtien. Ensimmäisiä maksuttomia kouluruokia tarjoiltiin varattomille ihmisille vuodesta 1902 lähtien muun muassa Kuopiossa. Kouluruuan tärkeys huomattiin näihin samoihin aikoihin jo niin suureksi prioriteetiksi että jo vuonna 1905 perustettiin valtakunnallinen koulukeittolayhdistys. Yhdistyksen perustajana toimi Augusta af Heurlin niminen heppu. Tästä kahdeksan vuotta myöhemmin, myös valtio liittyi tukemaan kouluruokailua kun se myönsi sille jatkuvat avustukset. Aina 1930-luvulle asti, kouluruokaa tarjoiltiin ilmaiseksi vain vähävaraisille ihmisille kansakouluissa. Parempituloiset opiskelijat oppikouluissa joutuivat maksamaan ruuasta joka ikinen kerta. 1930-luvun alussa kuitenkin tapahtui huomattava muutos, kun useaan kouluun perustettiin omia keittoloita ja mikäli keittolaa ei saatu perustettua, ruoka kuljetettiin paikalle muualta. Ruokalista koostui yleensä erilaisista velleistä ja keitoista. On valitettavaa, että juuri kun kouluruokailun kehitys oli alkamaisillaan parempaan suuntaan, sodat tulivat sotkemaan suunnitelmia. Eduskunta loi kuitenkin lain jonka mukaan kaikkien kansakoulujen täytyy pystyä tarjoamaan opiskelijoille ilmaisen kouluruuan vuoteen 1948 mennessä. Tästä johtuen vuoden 1948 kerrotaan olevan alkamisvuosi kouluruokailulle.  Suomen oppijärjestelmän siirryttäessä peruskouluun vuosien 1972 ja 1977 välillä, määrättiin laki että kaikille oppilaille on tarjoiltava päivän aikana yksi lämmin ateria. Käytäntö otettiin käyttöön samalla myös ammattikouluissa sekä lukioissa.

Top